Parhaat Kuvat

PARHAAT KUVAT 2007

Home | PARHAAT KUVAT 1 | PARHAAT KUVAT 2 | PARHAAT KUVAT 3 | PARHAAT KUVAT 4 | PARHAAT KUVAT 5 | PARHAAT KUVAT 6 | REMONTTI | PARHAAT KUVAT 2007 | PARHAAT KUVAT 2010 | LINKIT JA YHTEYDET
 
 
JUNAKUVIA
 
 

j3.jpg

Veturi 1150 on vedetty tallin pimeydestä päivänvaloon. Veturiin on pantu vettä kattilaan ja halkoa pesään. Veturia lämmitetään käyttökuntoon.
 


j10.jpg

Tallilla riittää touhua jopa Äänekosken kulttuuritoimi on tullut seuraamaan tilannetta. Viereisessä pilttuussa on ”Heikki” kunnostettavana.

 

j1.jpg

Veturia on lämmitetty vuorokauden ja nyt se koeajolla Suolahden vanhalla asemalla. Huomaa taustalla oleva vanha asemarakennus.

 

j2.jpg

Veturi tulee puun takaa.
 

j11.jpg

Siinä työnnetään vanhaa tavaravaunua. Huomaa kuvanlaidassa oleva vanha asetinlaite. Siitä kun mies pyöritteli kampia junat meni oikeille raiteille ja Semafoorit kääntyilivät junia opastamaan. Eipä ollut tietoliikenne häiriöitä, niin kuin nykyaikana.
 

j12.jpg

Kääntöpöytä näkyy toimivan ihmisvoimalla.
 

j13.jpg

No eipä sitä tarvita veturia aina vaunua siirtämään.
 

j4.jpg

Keitele-museon Dm7 lähdössä kohti Saarijärveä.
 
 
 

j5.jpg

Matkustajat Jyväskylän asemalla siirtyvät vanhaan mukavaan ”Lättähattuun”. Juna on talvehtinut Jyväskylässä, mikä onkin parempi paikka kun Suolahti. Suolahdessa juna joutui kylän kakaroitten tuhovimman kohteeksi. Vaunuja töhrittiin ja ikkunoita rikottiin. Hyvää matkaa Henkilöjuna H1080.
 

j15.jpg

Mitä ihmettä höyryveturi vaunuineen Jyväskylän asemalla lähdössä Äänekoskelle. Ensin lähti lättä ja sitten tämä.

 

j16.jpg

Näkyypä veturi vaativan pientä ”säätöä”. Tuskinpa kyseessä on tietokonevika, mikä nykyisin tuntuu masentavan uudenaikaisen junan.
 

j17.jpg

Siinä sitten veturimiehen työkalut 24 ja 18 tuuman jakoavaimet. Avaimien koosta saa kuvan kun vertaa laiturin reunaa ja turvaviivan väliä. sekä vieressä olevaa kenkää.

 

 

j6.jpg

Henkilöjuna H1088 on saapunut Suolahden asemalle.
 

j7.jpg

Täältä matka jatkuu Äänekoskelle Uriah Heepin konserttiin. Konsertti kuului osana Keitele-jatzin tapahtumaan. Juna toi konsertti vieraita Jyväskylästä paikalle. Matkustajia junassa oli melkein tuvan täydeltä, osa muisteli lapsena matkustaneensa tällaisella junalla. Niin ja olinhan siellä minäkin. Tässä lippu todisteena.

 

j8.jpg

j9.jpg

 
BARÖSUND 
 
 KUNGSFARLEDEN
 
KUNINKAANVÄYLÄ
 
 
 

Tuli tuossa kevätkesällä käytyä Barösundissa kuvausmatkalla. Kuvailtiin etupäässä videolle, mutta oli digikamerakin mukana.

Barösund on pieni kylä Inkoon ja Tammisaaren välillä. Suositun venereitin varrella.

 

 

b18.jpg

Näkymä koulun luokan ikkunasta. Jaahas kukapa ei haluisi käydä koulua missä ikkunasta näkyisi saaristolaismaisema.

 

 

b19.jpg

Tässä sitten on koulurakennus, kaksi luokkahuonetta ja ruokala keittiöineen. Koulussa kuitenkin on oppilaita ensimmäisestä luokasta aina kuudenteen luokkaan asti. Vaatii melkoista sovittelua saada oppia kaikille yhtä aikaa. No oppilasmäärä on pieni.
 
 

b20.jpg

Koulurakennus toisesta suunnasta kuvattuna. Rakennus on tyypillistä saaristolaisarkkitehtuuria, seinät punamullan värisiä ikkunapielet valkoisia ja ikkunat ruutuikkunoita.
 
 

b21.jpg

Tämä rakennus on ”Wallhalla” Barösundin nuorisoseuran talo. Talosta löytyy juhlasali ja kokoustilat.

 

 

 

b31.jpg

Wallhallan juhlasalin näyttämön taustakangas. Kankaalle on maalattu käsin näkymä salmesta vuonna 1937. Varmaankin veneilijät tunnistavat paikan. Mitä maalaus kuvaa.
 
 

b27.jpg

Näkymä salmen suuntaan. Kaupparakennuksen pääty ja kaupan laituri. Tuttu laituri varmaankin veneilyä harrastaville.

 

 

b26.jpg

Tässä sitten kuvausryhmämme artdirektor ja pääkuvaaja kameran takana. Viehättävä rouva hänen vieressään toimi ohjaajana, käsikirjoittajana ja oppaana. Oli kai jostain kuullut että osaan jonkin sanan ruotsia joten keskustelu käytiin kaksikielisesti. Ai niin tuleehan sieltä haastateltavakin.

Kiitos hyvistä kahveista ja voileivistä.

 

 

b25.jpg

Varmaankin tuttu laituri veneilijälle. Siitä sitä saa polttoainetta ja voi tyhjentää septitankin. Tuo vasemmalla oleva paatti on suosittu venemalli saaristossa, todella monitoimipaatti. Sillä voi kalastaa kuljettaa tavaraa ja on merikelpoinen, ei pelkää tuulta eikä sadetta. Ennen ne tehtiin puusta.

 

 

b28.jpg

”Kalastusmuseo” kaupan rannassa. Käytöstä poistunut puhelinkoppi toimii näyttelytilana roinalle, joka on merenpohjasta onkeen tarttunut.
 
 
 


 

 

LUOTSI

 

Seuraavaksi lähdimme tapaamaan jo eläkkeellä olevaa luotsia.

 

b23.jpg

Kuvausryhmämme on saapunut luotsin pihalle. Luotsi oli meitä vastaanottamassa. Kamera tuossa etualalla oli minun työkaluni.
 
 


b24.jpg

Tässä itse luotsi virka-asussa. Seitsemän meren seilannut merikapteeni joka oli päättynyt jäädä maihin. Mutta veri veti merille kuitenkin ja niinpähän luotsin jobi tuntui luontevalta.
 
 

b22.jpg

Luotsin talo. Talo oli sisustettu hyvin merihenkisesti ovenkahvoja myöten. Messinki kiilsi niin kuin vanhassa laivassa konsanaan. Esineistö oli kerätty seitsemältä mereltä.
 
 

bkuva14.jpg

No mitäs ne nämä sitten? Aivan oikein taskumattejahan ne ovat . Koot ovat vähän tarpeen mukaan. Mikäs on parempi syyskylmällä hyhmäisellä merellä kuin pieni näkäräinen. Humalassa ei kuitenkaan saa olla. Vanha saaristolainen kansanviisaus sanoo, että se joka lähtee kännissä kalaan ei koskaan palaa.


b29.jpg

Vanha merimiesarkku. Arkussa kulki merimiehen omaisuus paikasta toiseen ja laivasta toiseen. Puuleikkauksien aiheista näkee että arkku on tehty kaukaisessa idässä ja tosiaan arkku ovat valmistettu tilaustyönä Hongkongissa. Puuleikkaukset on todella hienoja. Arkun materiaali on Kanferttipuuta.

 

 

b30.jpg

Brännvinhund eli viinakoira. Näitä otuksia tapaa yleensä lasitehtaitten museoissa. Mestarit yleensä tekivät koiria firabeli homminaan omaan käyttöön. Viinakoiria ei yleensä näe missään ovat sen verran harvinaisia otuksia. Kuten sanottu esineitä oli melkoinen määrä mutta jotenkin nämä sattuivat silmiin ja kameraan.

 

 

bkuva16.jpg

Potkuri antaa laivalle vauhtia ja ankkuri pysäyttää. Siinä vähän symboliikkaa. Potkurin lapa on aika pahasti vääntynyt. Jäät kohtelivat sitä kolkosti

Kiitän Luotsia ystävällisestä vastaanotosta ja yhteistyöstä.

 

 

 

SAIRAALA


Tuossa vuonna 2005 keväällä jouduin sairaalaan verisuoni ongelmien takia. Veri ei suostunut virtaamaan jalkoihin ja liikuntakyky oli olematon. Elämän halukin oli vähän sitä sun tätä. Meilahdessa sitten tohtorit avasivat kuvaaja paran rintalastasta reiteen asti, heittivät jonkun valtimosuonen roskikseen, kävivät etolasta hakemassa muoviputkea tilalle. Ja kas alkoipa hurme virrata. Mutta mutta, eipäs se niin helppoa ollutkaan. Suolikaapin sisemmät ompeleet pettivät ja suolet oli tulossa syliin. Eikun uudestaan leikkauspöydälle, masu auki Singeriin vahvempaa lankaa ja suolikaappi kiinni. niinpä sitten suolet ja sielut pysy siellä missä pitääkin. Mutta ja taas mutta, murjottu masunahka närkästyi moisesta ja masuun pökkäsi niin sanottu fisteli, elikkä masunahkan alle muodostui käytäviä joista valui töhkää. Siinä vaiheessa Meilahti totesi, että minähän olen tätä nykyä Vantaalainen ja ei muuta kun kuvaaja autoon ja Vantaan kaupungin sairaalaan taivaiseen muuttavien osastolle. Voin myöntää että eivät kaskut sinkoilleet. Sain onneksi oman huoneen missä ei ollut muita potilaita, koska epäiltiin että minua riivaa joku pitkähampainen pöpö. No eipä ollut pöpöjä eikä edes pöpön hampaita. Huoneen sain pitää.


Toipuminen alkoi vauhdilla kiitos hyvän ja asiantuntevan lääkärin ja erittäin hyvän hoitohenkilökunnan ansiosta. Kiitos kaikille erittäin hyvästä huolenpidosta.


Kuvaajahan ei olisi kuvaaja, ellei se napsisi kuvaa kaikesta huolimatta. Joten tiukka soitto kotijoukoille, että dokkarikamera heti tänne. Niinpä digitagi kamera Konica Revio singahti paikalle.


Kuvasatoa sairaalasta. Joissain kuvissa on henkilö tehty tunnistamattomaksi.


004.jpg

Siisti Sairaalan käytävä vasemmalla potilashuoneet ja oikealla ikkunat sisäpihalle.

 

 

002.jpg

Täällä majaili kuvaaja. Huone oli iso ja valoisa, ikkunasta näkymä rauhalliseen maalaismaisemaan. Täällä sitä sitten majailtiin noin kolme kuukautta.

 

 

006.jpg

Kupillinen lääkkeitä aamupalaksi, no tulihan sentään kahvit ja leivät sitten myöhemmin. Nuo vihreäkeltaiset kapselit ovat varsin yrmyjä särkylääkkeitä. Eipä ole asiaa auton rattiin noita pillereitä nauttineena. Onneksi pyörätuolilla pystyi ajelemaan.

 

 

011.jpg

Rollaattori paikallisliikenteeseen ja pyörätuoli kaukoliikenteeseen. Onneksi käsivoimat oli tallella pääsin pyörätuolilla haukkamaan raitista ilmaa ja tupakan. Hoitajataparat vaan kokivat kauhunhetkiä kohdatessaan ylinopeudella kiitävän kuvaajan.

 

 

012.jpg

Tässä teille annos sairaalasapuskaa. Kultaista kasviskeittoa, vaniljapuuroa hillolla, sillivoileipä ja maitoa. Eipä ihme että laihduin kymmenen kiloa. No pääosiltaan sairaalassa oli ihan hyvät eväät, suola ja pippuri vain puuttuivat.

 

 

005.jpg

Tämä raato on kuvaaja itse. Tässä vaiheessa olin päässyt eroon kaikenmaailman letkuista ja aparaateista mitä tomumajaani oli kytketty, elämä alkoi voittaa. Erään tomeran hoitajan toivomuksesta hävitin tuon karvakasan naamastani. Tomera hoitaja toi minulle vihjeeksi parranajovälineet.

Kuva: Arvoisa pikkusiskoni.

 

007.jpg

Potilaat oleskelutiloissa. Useat heistä eivät päässeet liikkumaan omin avuin. Hoitajat toivat heidät tänne.

 

 

003.jpg

Potilas on liikuntakyvytön, hänet on sidottu hihnoilla tuoliin kiinni.

 

 

009.jpg

Täti on sidottu tuoliin ja tukevalla hihnalla kaiteeseen. Tällaisia potilaita oli useita. Aamulla heidät nosteltiin tuoliin, kärrättiin kaiteen vireen ja pantiin hihnat kiinni. Voidaan sitten kysyä onko tämä sitä kuntouttamista, mikä kuulu tämän sairaalan toimenkuvaan.

 

 

008.jpg

Nämäkin potilaat ovat yhtä lukuun ottamatta liikuntakyvyttömiä. Hoitajat huolehtivat potilaiden hyvinvoinnista.


Täytyy myöntää, että olipa hiukan masentava paikka tämä sairaala. Henkilökunta teki parhaansa potilaitten hyväksi, heitä oli vain aivan liian vähän potilasmäärään nähden. Varsinkin kun suurin osa oli huonokuntoisia liikuntakykynsä menettäneitä ihmisiä. Melkeinpä joka aamu tuli musta auto korjaamaan viikatemiehen niittämän sadon pois.


Itse lähdin mustalla autolla kolmen kuukauden reissun jälkeen kotiin. Toipuminen kesti kuitenkin vielä hyvän tovin.


Joskus vaan tulee mieleen, että kunnilla on hirveä into rakennella miljoonia maksavia jäähalleja, urheiluhalleja ja hiihtoputkia, mutta kuntalaisten terveyden ja sairaanhoito jätetään varojen puutteessa retuperälle. Mikähän olisi se kunta joka voisi kehua sillä, että heillä on tuo sairaanhoito puoli kunnossa.


Laitetaanpa tähän hyväksi lopuksi vielä yksi sairaalakuva vähän optimismia tuomaan.

 

 

010.jpg

 

 

 

 

Kuvasatoa on nähtävissä uusilla sivuilla: