Tuli tuossa kevätkesällä käytyä Barösundissa kuvausmatkalla. Kuvailtiin etupäässä videolle, mutta oli digikamerakin mukana.

Barösund on pieni kylä Inkoon ja Tammisaaren välillä. Suositun venereitin varrella.

 

 

Näkymä koulun luokan ikkunasta. Jaahas kukapa ei haluisi käydä koulua missä ikkunasta näkyisi saaristolaismaisema.

 

 

Tässä sitten on koulurakennus, kaksi luokkahuonetta ja ruokala keittiöineen. Koulussa kuitenkin on oppilaita ensimmäisestä luokasta aina kuudenteen luokkaan asti. Vaatii melkoista sovittelua saada oppia kaikille yhtä aikaa. No oppilasmäärä on pieni.

 

 

Koulurakennus toisesta suunnasta kuvattuna. Rakennus on tyypillistä saaristolaisarkkitehtuuria, seinät punamullan värisiä ikkunapielet valkoisia ja ikkunat ruutuikkunoita.

 

 

Tämä rakennus on ”Wallhalla” Barösundin nuorisoseuran talo. Talosta löytyy juhlasali ja kokoustilat.

 

 

 

Wallhallan juhlasalin näyttämön taustakangas. Kankaalle on maalattu käsin näkymä salmesta vuonna 1937. Varmaankin veneilijät tunnistavat paikan. Mitä maalaus kuvaa.

 

 

Näkymä salmen suuntaan. Kaupparakennuksen pääty ja kaupan laituri. Tuttu laituri varmaankin veneilyä harrastaville.

 

 

Tässä sitten kuvausryhmämme artdirektor ja pääkuvaaja kameran takana. Viehättävä rouva hänen vieressään toimi ohjaajana, käsikirjoittajana ja oppaana. Oli kai jostain kuullut että osaan jonkin sanan ruotsia joten keskustelu käytiin kaksikielisesti. Ai niin tuleehan sieltä haastateltavakin.

Kiitos hyvistä kahveista ja voileivistä.

 

 

Varmaankin tuttu laituri veneilijälle. Siitä sitä saa polttoainetta ja voi tyhjentää septitankin. Tuo vasemmalla oleva paatti on suosittu venemalli saaristossa, todella monitoimipaatti. Sillä voi kalastaa kuljettaa tavaraa ja on merikelpoinen, ei pelkää tuulta eikä sadetta. Ennen ne tehtiin puusta.

 

 

”Kalastusmuseo” kaupan rannassa. Käytöstä poistunut puhelinkoppi toimii näyttelytilana roinalle, joka on merenpohjasta onkeen tarttunut.

 

 

LUOTSI

Seuraavaksi lähdimme tapaamaan jo eläkkeellä olevaa luotsia.

 

Kuvausryhmämme on saapunut luotsin pihalle. Luotsi oli meitä vastaanottamassa. Kamera tuossa etualalla oli minun työkaluni.

 

 

Tässä itse luotsi virka-asussa. Seitsemän meren seilannut merikapteeni joka oli päättynyt jäädä maihin. Mutta veri veti merille kuitenkin ja niinpähän luotsin jobi tuntui luontevalta.

 

 

Luotsin talo. Talo oli sisustettu hyvin merihenkisesti ovenkahvoja myöten. Messinki kiilsi niin kuin vanhassa laivassa konsanaan. Esineistö oli kerätty seitsemältä mereltä.

 

 

No mitäs ne nämä sitten? Aivan oikein taskumattejahan ne ovat . Koot ovat vähän tarpeen mukaan. Mikäs on parempi syyskylmällä hyhmäisellä merellä kuin pieni näkäräinen. Humalassa ei kuitenkaan saa olla. Vanha saaristolainen kansanviisaus sanoo, että se joka lähtee kännissä kalaan ei koskaan palaa.

Vanha merimiesarkku. Arkussa kulki merimiehen omaisuus paikasta toiseen ja laivasta toiseen. Puuleikkauksien aiheista näkee että arkku on tehty kaukaisessa idässä ja tosiaan arkku ovat valmistettu tilaustyönä Hongkongissa. Puuleikkaukset on todella hienoja. Arkun materiaali on Kanferttipuuta.

 

 

Brännvinhund eli viinakoira. Näitä otuksia tapaa yleensä lasitehtaitten museoissa. Mestarit yleensä tekivät koiria firabeli homminaan omaan käyttöön. Viinakoiria ei yleensä näe missään ovat sen verran harvinaisia otuksia. Kuten sanottu esineitä oli melkoinen määrä mutta jotenkin nämä sattuivat silmiin ja kameraan.

 

 

Potkuri antaa laivalle vauhtia ja ankkuri pysäyttää. Siinä vähän symboliikkaa. Potkurin lapa on aika pahasti vääntynyt. Jäät kohtelivat sitä kolkosti

Kiitän Luotsia ystävällisestä vastaanotosta ja yhteistyöstä.